Vaikeusasteet

Kielelliseen erityisvaikeuteen liittyy paljon yksilöllisiäkin piirteitä. Lisäksi myös lapsen persoonalliset piirteet vaikuttavat kokonaiskuvaan. Kielellinen erityisvaikeus voidaan jakaa vaikeusasteen mukaan. Määrittelyssä käytetään kolmea eri vaikeusastetta.

Lievä

Lapsi selviytyy arkipäivän tilanteista yleensä hyvin. Lapsen kielellinen ymmärtäminen arkitilanteissa on varsin vahvaa, mutta  pidemmät asiakokonaisuudet tuottavat vaikeuksia. Vaikeudet korostuvat keskustelussa etenkin vieraammassa ympäristössä ja oudompien ihmisten kanssa, vaikkapa päiväkodissa. Lapsen puheilmaisu voi olla melko vähäistä ja siinä tulee esiin epäsystemaattista sekavuutta sekä kieliopillisten rakenteiden kypsymättömyyttä.

Vaikeudet saattavat ilmetä vasta kouluiässä. Kielellisten ohjeiden ymmärtäminen on vaikeaa suuremmassa ryhmässä. Lapsella saattaa tulla esiin oppimisvaikeuksia. Lukemaan ja kirjoittamaan oppiminen on hidasta ja vieraiden kielten oppiminen on vaikeaa.

Keskivaikea

Arkipäivän keskustelutilanteet tuottavat lapselle usein vaikeuksia. Lapsen kielellinen ymmärtäminen on usein heikkoa. Puheen tuotto voi olla vähäistä ja/tai sekavaa. Puhe  on ikään nähden epäselvää. Lapsen kerrontaa ja itseilmaisua vaikeuttavat suppea sanavarasto sekä sananlöytämisen ja nimeämisen vaikeudet.

Toisaalta puhetuotos saattaa olla myös runsasta ja selkeää, mutta tilanteeseen sopimatonta ja hajanaista. Lapsella voi olla vaikeuksia huomioida kuulijaa. Kertoessaan lapsi ei esimerkiksi osaa arvioida, ymmärtääkö kuulija kokonaisuuden. Puhetuotoksessa voi tulla esiin myös perseveraatiota, juuttumista sekä ekolalilaa eli kaikupuhetta ja intonaation poikkeavuutta.  Lapsella voi olla ryhmätilanteessa keskittymisen vaikeutta tai hän saattaa vetäytyä omiin oloihinsa, olla arka ja pelokas.

Muutokset ja siirtymätilanteet vaativat valmistelua ja ennakointia. Keskustelussa ja ohjeiden antamisessa tulee kiinnittää erityishuomiota siihen, että lapsi ymmärtää, mitä häneltä odotetaan ja mitä tapahtuu. Lapsen omaa ilmaisua tulee tukea ja rohkaista. Varsin tyypillisesti keskivaikea kielellinen erityisvaikeus vaatii opetuksen suhteen tukitoimia.

 

Vaikea

Vaikea-asteisessa kielellisessä erityisvaikeudessa ymmärtämisen vaikeudet tulevat esiin jo arkipäivän keskustelutilanteissa. Lapsella on suuria vaikeuksia puheen ja kielen ymmärtämisessä sekä ohjeiden vastaanottamisessa. Arkipäivän kommunikointitilanteet ovat vaikeita.

Lapsen oma ilmaisu on merkittävästi vaikeutunut. Puhe voi puuttua kokonaan tai se on epäselvää ja vaikeasti ymmärrettävää. Puhuvalla lapsella puheen piirteet saattavat mukailla keskiasteiseen kielihäiriöön liittyviä ilmaisun vaikeuksia. Pääsääntöisesti vaikea-asteinen erityisvaikeus vaatii aina lapsen arkipäivään ja myöhemmin myös kouluun liittyviä erityisjärjestelyitä ja tukimuotoja.

Puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointikeinot

Kommunikaatiovaikeuksien tueksi on kehitetty erilaisia puhetta tukevia ja korvaavia kommunikointikeinoja (AAC = Augmentative and Alternative Communication). Kielellisessä erityisvaikeudessa tavallisia tukikeinoja ovat kuvat, tukiviittomat ja piirtäminen. AAC-menetelmien käyttäminen tukee merkittävästi jo lievässä kielihäiriössä lapsen itseilmaisua sekä kielellistä ymmärtämistä että lapsen puheen ja kielen oppimista.